Katse ylös ja kohti uutta

Joskus asiat menevät erilailla, kun on suunnitellut. Ongelma ratkaistaan uudella tavalla ja jatketaan eri tietä kohti päämäärää. Minun suunnitelmat eivät pitkään aikaa ole toteutuneet haluamallani tavalla. Kompastelujen jälkeen on noustu ja jatkettu eri reittiä eteenpäin. Sivureittejä on löytynyt, mutta lopputulos on aina ollut sama. Ennen pitkää on usko alkanut loppumaan, kun elämä on tuntunut hissiliikkeltä, joka on johtanut aina samaan lähtöpisteeseen.
Tästä johtuen etenkin viime aikoina olen huomannut itsessäni puolen, joka ei minua mielytä. Alakuloisuus on ollut mukana päivästä toiseen. Arki on tuntunut puurolta, ja uuden polun löytyminen yhä vaikeammalta.
Tänään vietimme leiripäivää maajoukkueen kanssa Helsingissä. Päivä oli erittäin piristävä. Päivä sisälsi paljon hyviä keskusteluja muiden maajoukkueuimareiden kanssa, ja hieman vapaa-aikaakin, kun me lähes kaikki vietimme vapaapäivää viikonlopun kisojen jälkeen. Mietimme muiden uimareiden kanssa paljon maajoukkuetoimintaamme, ja sen kehitysmahdollisuuksia. Mietimme yhdessä koko maajoukkuetoimintamme uutta polkua. Saimme mielestäni hyvin mietittyä oman toimintamme heikkouksia ja vahvuuksia.
Päivän päätteeksi saimme varata kaksinkeskisiä aikoja urheilupsykologimme kanssa. Oli mukava päästä puhumaan ääneen asioita, jotka ovat mietityttäneet itseä jo jonkin aikaa. Ajattelemalla ääneen toisen kanssa oli helpompi miettiä uutta polkua kohti tavoitteita.
Päivä sisälsi naurua ja konkreettisia toimia kohti uutta. Päivä tuli ehdottomasti tarpeeseen, ja toi minua taas lähemmäs sitä puolta itsestäni, jonka tunnen omakseni.

Vuosi vierähti

Wow, blogin kirjoittamisesta tuli sitten kolmannen tekstin jälkeen sopiva vuoden tauko! Syitä voi keksiä varmaan miljoonia. Kaikki varmaan lähti pääsykokeiden aiheuttamasta stressistä ja päättyi yleiseen kiireeseen.
Monen monta kertaa olen miettinyt kirjoittamisen aloittamista. Olen kuitenkin aina päätynyt samaan umpikujaan: loppuisiko aika ja aiheet taas kesken. Aiheita on jo kuitenkin säännöllisin väliajoin noussut mieleen, ja tänään avattuani uuden tablettini, huomasin sen sisältävän silmäänpistävän oranssin appsin: blogspot. Päätin viimein ryhtyä toimeen.

Edellinen vuosi sisälsi paljon muutoksia. Ei tosin aivan sellaisia, joita olisin vuosi sitten ajatellut. Opiskelupaikkaa ei kovasta lukemisesta huolimatta tullut, mutta toimin nykyään kouluavustajana Paimion lukiossa. Päivät alkavat aikaisin, päättyvät myös joskus myöhään ja täyttyvät työstä ja harjoittelusta.  Valmennuskuviot ovat myös vuoden aikana monen seikan jälkeen muuttuneet, ja valmentaja on vaihtunut.
Muutokset ovat yltäneet kotiimmekin, sillä pieni kotimme on saanut uuden perheenjäsenen: pikku Oliverin. Hän on 9kk vanha sekarotuinen mäyräkoira, joten vapaa-aika täyttyy mun muassa leikkimisestä ja ulkoilusta.

Paljon on tapahtunut, mutta tavoitteet ja matka kohti Rioa on jatkunut. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, paljon tulee vielä tapahtumaan näitten kiireisten vuosien aikana ennen paralympialaisia.